Minä vihaan lääkäreitä. Kyllä, minä vihaan niitä ihmisiä jotka pelastavat henkiä ja arantavat sairaita. Mitä enemmän pohdin tätä sitä typerämmältä se tuntuu.

Mutta!

Minä olen kääntänyt pelkoni vihaksi. Suojakeino numero uno. Kiitos.

Olen tavannut elämässäni ehkä kaksi tai kolme lääkäriä joista olen pitänyt. Se on aina ikävä yllätys. Tavata todella mukava ja asiansa osaava ihminen. On vaikea yrittää vihata sellaista. (Huom. jos olet siedettävä sukulainen tai ystävä ja lääkäri, en luultavasti vihaa sinua. Luultavasti...)  

Kuvan lähde: http://www.yorkshiredailyphoto.com/2012/03/public-place-photography.html

Kävin tänään lääkärissä. Olen käynyt pari kertaa aiemmin ja oli ehkä suurin pettymys saada kuulla että opiskelijoille lääkärissä käynti on ilmaista. Minä kun puoliksi luulin niin sniikisti välttyneeni maksuilta! Mutta asiaan. En voi sanoa että pidin tämänpäiväisestä lääkäristäni. En kokenut että meillä klikkasi. (Ei sillä että tämä olisi olennaista lääkärin ja potilaan suhteessa.) En kuitenkaan kyennyt vihaamaan häntä. Sama ilmiö jonka olen kokenut muidenkin brittilääkäreiden hoteissa. Brittilääkärit ovat (oman kokemukseni mukaan) mukavia. He hallitsevat smalltalkin. He ovat avuliaita ja tukevat sinua kaikissa valinnoissasi. Kuinka kukaan voi vihata sellaista? Ärsyttää oikein. 

Heissä on kuitenkin myös vikoja. He ovat (ainakin pinnallisesti) kiinnostuneita sinun elämästäsi ja kyselevät asioita. Eikö voitaisi vain istua tässä hiljaa kun sinä kaivat stetoskoopin esiin? En välittäisi muuten, mutta en pidä smalltalkista koska se ei ole oikeaa keskustelua jossa päästään asioiden ytimeen. En siksi viitsinyt sanoa että minusta Suomen sää on aivan ihana ja rakastan -20 asteen pakkasta. (Ei ironiaa.) Tai että en minä tiedä mikä minua kiinnostaa ja mitä teen 10 vuoden päästä. Sanoin vaan että joo ja että elämä on ihanaa. Tämä ei kuitenkaan ole syy vihata ketään. Smalltalk on hyvin yleinen tapa kommunikoida niille ihmisille jotka osaavat kommunikoida. Myönnettäköön se heille. 

Toinen vika on se että he katsovat sinua silmiin eivätkä tuijota koneen ruutua kun keskustelette. Hän pyytää anteeksi jos joutuu katsahtamaan sitä ruutua hieman pidemään naputellessaan jotain! He myös tulevat aivan liian lähelle. On ihan ok tulla lähelle kun tehdään tutkimuksia. Se on välttämätön paha. Mutta kun keskustemme pitäisin mielelläni turvavälin. En halua tietää mitä söit aamupalaksi. En halua tuota empaattista katsetta liian lähelle naamatauluani, kiitos! 

Toinen juttu lääkäreistä. Englantilaiset lääkärit myöntävät mielestäni liian helposti antibiootteja ja melkeinpä mitä tahansa lääkkeitä. Yrmynä suomalaisena olisi helppo mennä kertomaan, että elämä on paskaa ja tartten vitusti pillereitä. Menisi läpi, väittäisin. Toinen hassu juttu lääkkeistä on se että kaikki lääkärin määräämät lääkkeet maksavat saman verran. Tämä on ihan iloinen yllätys kun saat jotkut lääkkeet todella havlvalla, mutta sillon kun tietää että samat pillerit saisi Suomesta paljon halvemmalla niin ärsyttää. En muutenkaan ymmärrä tätä logiikkaa. Miten muka voidaan myydä vaikkapa antibiootit, mielialalääkkeet ja steroidit samalla hinnalla. Eihän siinä ole sitten mitään järkeä. Englanti, jaksat aina hämmentää.