Jotain sotkua

Aloittaakseni hyvin kuluneella ilmaisulla; "Rakkaalla lapsella on monta nimeä!" Olkaa hyvä. Mun nimi on Veera. Jos et sitä tiennyt niin nyt olen rikastuttanut sun elämää jälleen yhdellä ah, merkityksettömällä tiedon murenalla. Mä en ole koskaan jaksanut välittää miten mun nimi sanotaan. (Hepe voi kyllä väittää toisin... Mutta Vilma nyt on aivan eri asia kuin Veera, nih!) Mua kutsutaan täällä Veeraksi (harvoin), Vieraksi, Veraksi ja mun 'suosikki' Viiraksi. Mikä helvetin Viira, anteeks vaan? Viirasta tulee tasan mieleen HULLU. Otsakkeen mukaan, viiraaks sulla päässä? Joo, eihän ne intialaiset ja ruotsalaiset (Ja anteeks nyt vaan mut mistä lähtien ruotsalaiset ei oo osannu sanoa Veera?) osaa mun nimee lausuu, mutta sanokaa se millä tahansa muulla tavalla, mutta älkää sanoko Viira, pliis hei. Vilmakin käy tästä lähtien. Joo tiedän, mulla on fiksaatio mun nimestä.

Huomio joka yllätti

Katsoin tässä eräänä iltana unkarilaisen(!) ystäväni kanssa Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot. Ystäväni lempielokuvat ovat Kaurismäen elokuvia, ja koska itse olen sivistänyt itseäni aivan liian vähän Suomi-filmeillä, olemme nyt pari Kaurismäen pätkää katsoneet. Ystäväni sanoi että elokuvat antavat hyvän kuvan Suomen ilmapiiristä. Ja hänellä on oikeus sanoa mielipiteensä, koska hän on asunut Suomessa. Kommentti sai minut tajuamaan kuinka erilaisella tavalla minä Suomessa kasvaneena näen Suomen. Mielestäni Kaurismäen hahmot ovat hyvin karrikoituja. Johon mies myöntyi.

Kysyin sitten (kun ystäväni oli selvinnyt pahimmasta Kaurismäki-masennuksestaan) että muistutanko minä noita ihmisiä Kaurismäen elokuvissa. Hän vastasi että osittain kyllä. Hän sanoi etten juurikaan puhu mitään turhaa. Puhun vain jos minulla on jotain sanottavaa. Silmäni laajentuivat varmaan lautasen kokoisiksi. Minä + pelkkää asiaa? Jokin tässä yhtälössä ei toimi. Kysyin asiaa myös läheiseltä ystävältäni, ranskalaiselta Alicelta. Hän sanoi että on samaa mieltä minusta. Ja koska nämä kaksi ihmistä ovat läheisimmät ystäväni täällä, ja pystyn olemaan oma itseni heidän seurassaan kyse ei ole mistään ujouden sanattomuudesta. Olen aivan oma itseni. Ei siis ole ihme että suomalaiset tuomitaan hirveän juroiksi, ujoiksi, hiljaisiksi ja vaikka miksi, kun muut kansat näkevät meidät aivan eri valossa kuin me näemme itsemme. Väittäisin nimittäin että Suomessa minua ei pidetä pelkkää asiaa puhuvana tyttönä. Kaikkea muuta. Englanti, löydät uusia puolia minusta!

Asiaa

Oikeastaan mun pitit ehdä postaus Halloweenista, johon petyin btw, mutta sitten kaikki menikin uusiksi kiitos viimeyön! Ja ehkä se Halloween-postaus tulee vielä ihan liian myöhässä. 

On vähän sanaton olo. Pitkälti koska kello on 09:28 aamulla enkä ole vielä mennyt nukkumaan. Päikkärit nukuin kuudesta ysiin illalla, ja sitten olikin jo kiire soittaa taksia, sillä osallistuin viime yönä Fanomenon Night of the Deadiin joka on osa Leeds International Film Festivalia. Takana on siis 11 tuntia elokuvateatterissa chillailua, 6 pasteijaa, 5 kokoillan elokuvaa, 5 lyhytelokuvaa, 1,5 litraa vichyä, 1 pussi viinikumeja, 1 kuppi maitokahvia ja 1 valtava keksi, jonka täysin tuntematon istuinnaapurini minulle anteliaasti lahjoitti!

Kännykkä. Juokseminen. Ei salamaa. Mutta joo. Hyde Park Picture House on vanha ja kaunis leffateatteri.

Ihan kui leffois!

Jonossa kaukana nurkan takana.

Leffoja oli sekä aivan kammottavia ilmestyksiä että todella hyviä. Lyhytelokuvat yllättivät erityisen positiivisesti! En ollut osannut odottaa näkeväni myös niitä sillä ohjelmalistaukseen oli ilmoitettu vain kokoillan pätkät. Erityisrakkauteni ansaitsivat Fist of Jesus: http://www.youtube.com/watch?v=GuKV2Z3eYTY&oref=http%3A%2F%2Fwww.youtube.com%2Fwatch%3Fv%3DGuKV2Z3eYTY&has_verified=1 sekä Cargo: http://www.youtube.com/watch?v=gryenlQKTbE Myös 100 Bloody Acresia ja Antisocialia suosittelisin kauhuelokuvien ystäville! They will outlive us allia en suosittele sitten kellekään. Aivan kammottava amatöörimäinen tapaus. Kuvaus, valo, näyttelijät, koko kokonaisuus oli hirveä.

Otin tosiaan taksin teatterille koska näytös alkoi vasta 22.00 (tai olisi pitänyt alkaa mutta Englannissa mikään ei toimi.) ja olisin joutunut menemään muuten Hyde Parkin läpi, joka on raiskaustilastojen kärjessä Englannin puistoja listattaessa. Myös viime sunnuntaina mies tapettiin tässä puistossa. Kävelin kuitenkin kotiin, koska kello oli jo melkein yhdeksän aamulla, ja oli pirun valosaa ja ihanan kirpsakkaa! Maailma tuntui niin kauniilta paikalta ja hetken taas kannatti olla elossa. Laulatti ja itketti kun oli niin ihanaa. Joo.

Mun naama elämäni kokemuksen jälkeen. Tämä oli paras yritykseni hymystä... Mutta tosiasiassa kokemus oli aivan uskomaton. Kannatti mennä vaikka illalla väsytti lähteä yhtään minnekään. Innostuin niin paljon että saatan muitakin festivaalien näytöksiä mennä tsekkailemaan.

Hyde Park. Rakkaus.